Meillä on sisäinen viisaus, joka on paljon tärkeämpi kuin koulussa ulkoa opittu. Ovatko kaikki viralliset määräykset ja säännöt ainoita oikeita. Voiko olla muitakin totuuksia kuin mihin meitä on opetettu. Esimerkkinä vaikkapa ruokaympyrä, virallinen suositus siitä, miten meidän pitäisi syödä. Kun kuuntelen elimistöni reaktioita ruokaan mitä syön, mielestäni saan sieltä itselleni sen virallisen suosituksen, mitä juuri minun tulee syödä. Toki se on tänä aikana jonkin verran vaikeaa, kun kaikessa ruuassa on manipulaation merkkejä, on geeniteknologiaa, on lisäaineita, on jo niin pitkälle jalostettua ruokaa, että siitä ei tiedä, mitä se loppujen lopuksi sisältää. Haluan itse valita, mutta valinnat ovat joskus vaikeita.

Monet muutot työpaikkakunnille ja monenlaiset asunnot niissä varusteluineen ovat asettaneet omat haasteensa mm ruuanlaittoon. Jos ja kun ei ole käytettävissä ruuanlaittoon riittävänlaisia välineitä, joutuu laittamaan itsensä likoon miettiessään, mitä ruokaa tänään laitan, että saan myös vaihtelua ruokavalioon. Jos ei ole uunia, joutuu laittamaan kaiken kattilassa ja paistinpannulla. Ja jos sinulla ei ole leikkuulautaa ja veistä, miten pilkot lihan tai kasvikset. Ruokavaliomme on muuttunut erittäin yksinkertaiseksi, kun kuitenkin olen halunnut edelleen laittaa itse ruuan enkä mennä siihen, että ostan eineksiä, jotka on helppo lämmittää mikrossa. Mutta se ei suinkaan ole huono asia, vaan ihan hyvä on hakea ja löytää kaikesta yksinkertaisuus. Miksi pitää tehdä salaattia, johon sekoitat viittä eri lajia kasviksia. Kun en voi sitä salaattia tehdä salaattikulhon puuttumisen takia, niin yksinkertaisinta on laittaa jokainen kasvis ja vihannes vierekkäin lautaselle ilman sekoituksia ja syödä jokainen niistä erikseen. Vatsanikin tykkää siitä. Ja nyt meillä ovat nousseet arvoonsa perusruokatarvikkeet kuten juurekset ja vihannekset, jotka ovat hyviä sellaisenaan, keitettynä, höyrytettynä tai uunissa haudutettuna. Eri väriset kasvikset kokonaisena lautasella, värillisinä, tuovat myös silmänruokaa. Ja hampaille on pureskeltavaa. Ehkä tämä ei nykyisessä kiireisessä yhteiskunnassa monellekaan ole enää mahdollista. Tai olisiko kuitenkin sekin oma valinta. Valintaa on, harrastanko jotain sellaista, mitä kaikki muutkin vai harrastanko ruuanlaittoa, jolloin pysyn terveenä. Ja harrastanko hyötyliikuntana lumitöitä tai puutöitä, ettei tarvitse mennä punttisalille vai onko zumba parempi vaihtoehto, kaikki perustuu omiin valintoihin, toki myös siihen, missä asuu. Ei siinäkään ole oikeaa tai väärää, on vain valintoja, joita kukin tekee omista lähtökohdistaan käsin. Voin valita sen, että olen terve ja elän yksinkertaista elämää, silloin valintani kaikkien asioiden suhteen on se, mikä omassa arvomaailmassani kertoo terveydestä ja hyvinvoinnista. Voin valita nauttivani elämästä, olla kulinaristi, silloin valinnat ovat sen mukaisia. Ja ehkä omat valintani eivät jonkun muun omasta mielestään terveellisesti elävän mielestä ollenkaan täytä niitä vaatimuksia, mitä hän on itselleen asettanut. Ja kulinaristilla saattaa olla mielessään muut asiat omaksi nautinnokseen, se olkoon hänen oikeutensa. Ja mikä on kenenkin mielestä terveellistä. Onko se, että noudattaa tiukasti kaikkia säännöksiä ja määräyksiä vaikkapa ruuan ja liikunnan suhteen vai se, että kuuntelee omaa kehoaan ja syö sen mukaan, liikkuu sen mukaan ja lepää, kun on sen aika. Ei siis yritä pysyä hereillä vaikkapa aamuyön tunneille saakka energiajuomien voimalla, kun ei se hänen mielestään ole tervettä elämää. Jälleen sallittakoon sellainen, jos joku sen kokee itselleen parhaana mahdollisena eikä siitä ole haittaa kenellekään toiselle. Teen itselleni sellaisia asioita, mitkä koen itselleni parhaaksi. Arvostetaan itseämme kaikissa valinnoissa.