Jotain perinteistä, jotain sinistä ja jotain uutta ja yllättävää tapahtui viettäessäni viikonloppuna syntymäpäivääni. En ole juhlijatyyppinä parhaimmillani, haluan sivuuttaa juhlat nopeasti. En viihdy varsinkaan ison joukon keskipisteenä, joten siltä osin oppimiseni on alkutekijöissään. Tai itseasiassahan syntyessäni tähän maailmaan, en ole lainkaan pannut vastaan vaan olen köllötellyt huomion kohteena autuaan tietämättömänä sen tuomasta rankkuudesta joskus tulevaisuudessa. Siis se, että en halua olla keskipisteenä, onkin pitkän elämäni oppimisen tulos. Mahdollista on, että hautajaisissani olen seuraavan kerran päähenkilö, joka jälleen köllöttelee autuaan tietämättömänä kaikkien huomion kohteena samalla tavalla kuin syntyessäni. Joka tapauksessa ainakin elämämme alku- ja loppuvaiheessa olemme hetken ajan tavalla tai toisella juhlan keskipisteenä.

 

Uutta syntymäpäivilläni oli uuden harrastukseni geokätköilyn liittäminen juhlamenoihin. Yllätys oli myöskin se, että perheeni oli järjestänyt kaiken salaa minulta. Juhlapäivänä paljastui salainen skype-ryhmä, salaisia puheluita, yhtäkkisiä käyntejä jossain. Huipennuksena kaikelle sain oman mysteerikätkön, joka piti ratkaista saadakseni selville geokätkön tai tässä tapauksessa myös ruokapaikan. Tiesin toki etukäteen sen, että syömme jossain tai laitamme yhdessä ruokaa. Ajattelin vain, että kyllä se jossain vaiheessa selviää, siis joku kertoo sen. Hermostutti ainoastaan se, että pesenkö hiukset ja mihin aikaan, pukeudunko ja millä vaatimustasolla. Noihin kahteen asiaan sentään sain jossain vaiheessa vastauksen, muun päätin jättää itselleni yllätykseksi.

 

Pestynä ja puettuna ja vähän meikattunakin matka alkoi kohti mysteerin ratkomisesta saatuja koordinaatteja, joita en tietenkään yllätykseen liittyen saanut tarkistaa kartasta. Kompassin avulla etenimme, tiedossa oli vain sen näyttämä suunta ja matkan pituus. Muutaman sadan metrin kävelymatkan jälkeen sateisessa säässä päädyimme vihdoin ravintolan ovelle. Kovinkaan montaa ravintolaa en tunne uudessa kotikaupungissani, joten se saattoi olla mikä tahansa, eikä kannattanut käyttää aikaa uteluihin.

 

Yllätykset eivät loppuneet siihen, että löysimme ravintolan. Vastassa siellä oli kaksi poikaani ja toisen tyttöystävä. Aviomieheni ja tyttäreni olivat tulleet kanssani kompassin ohjaksissa. Toinen poikanikin, jonka piti olla olevinaan lentopalloturnauksessa, olikin nyt täällä viettämässä kanssamme syntymäpäiväjuhlaani. Siitäpä sitten vaan nauttimaan hyvässä seurassa hyvästä ruuasta, juomista ja erinomaisesta palvelusta.

 

Se sininen, josta alussa mainitsin, liittyi isänpäivään. Siniristilippu liehui isänpäivän kunniaksi ja syntymäpäivieni lisäksi mieheni sai viettää isänpäivää lastensa seurassa. Siniset silmäni loistivat ja säihkyivät kaikesta koetusta.

 

Kiitos perheelleni yllätyksellisestä ja erittäin mukavasta viikonlopusta.