Istuin ikkunani ääressä

aurinko oli laskemassa

katselin valonsäteiden leikkisää kimallusta

puiden lehvistöjen väleissä.

Saan päivittäin ihailla

tätä jatkuvasti muuttuvaa luonnonmukaista taulua.


Kun hetkeksi siirsin katseeni maisemasta,

kun haaveilin uudesta runokirjasta

siihen sopivista aiheista,

inspiroivan luovasta työstä

ihanasta uudesta kodista

ja oman rakkaudellisen jäljen jättämisestä,

maisemassa ehti tapahtua monenlaista muutosta, 

aurinko meni nopeasti horisontin taakse

hämärä hiipi lähelle.


Auringoslaskun hetki ohittui

en ollut silloin läsnä

toki unelmoinnille oli hetkien välissä oma aikansa, 

molemmille hetkille tarpeellinen paikkansa.


IMG_6422.jpg