Istuin ikkunani ääressä
aurinko oli laskemassa
katselin valonsäteiden leikkisää kimallusta
puiden lehvistöjen väleissä.
Saan päivittäin ihailla
tätä jatkuvasti muuttuvaa luonnonmukaista taulua.
Kun hetkeksi siirsin katseeni maisemasta,
kun haaveilin uudesta runokirjasta
siihen sopivista aiheista,
inspiroivan luovasta työstä
ihanasta uudesta kodista
ja oman rakkaudellisen jäljen jättämisestä,
maisemassa ehti tapahtua monenlaista muutosta,
aurinko meni nopeasti horisontin taakse
hämärä hiipi lähelle.
Auringoslaskun hetki ohittui
en ollut silloin läsnä
toki unelmoinnille oli hetkien välissä oma aikansa,
molemmille hetkille tarpeellinen paikkansa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.