Elämässäni on kaikki hyvin

ainakin jos pysähdyn ja tarkasti mietin

näen kaikessa kauneuden

taustalla olevan tarkoituksen

merkityksen.

 

Mutta olenko tuolloin onnellinen

vai jämähtänyt paikoilleen 

kannattaako jatkaa samalla tavalla

olla tyytyväinen olemassa olevaan

nähdä kaikessa pelkkää hyvää ja positiivista

näkemättä muutoksen tarvetta 

ja voiko elämä edes pysyä muuttumattomana?

 

Kohtaamani ihmiset, toistuvat haastavat tilanteet

auttavat hajottamaan pysähtyneisyyden tilan

näkemään omat kehityskohdat

uskaltamalla katsoa ihmisten ja tilanteiden tuomaan peiliin

omaan sisäiseen maailmaan piilottamiini asioihin.

 

Jos haluan elämääni muutosta

uskallan kohdata ja katsoa

mitä hankalat ihmiset ja tilanteet minulle kertovat

koska ne auttavat näkemään itseni kipukohdat

katsomalla niitä silmästä silmään rehellisesti

ainoastaan siten voin päästää irti kaikesta aikansa eläneestä.

 

Tehtäväni on seurata sydäntäni

haaveilla ja toteuttaa iloisia asioita itselleni

tehdä monin tavoin onnelliseksi itseni

näin voin löytää uuden tavan elää

sisintäni kuunnellen

en toisten tavoitteita toteuttaen.

 

Kun olen itse onnellinen ja tasapainoinen

kun teen itselleni hyviä asioita

myös ympärilläni se huomataan

mutta hyväksyntää niille

ei ympäriltä tarvitse etsiä.

 

Näitä sanoja toistan

vahvistusta itsellenikin tarvitsen

niin helposti jään samantapaisiin tilanteisiin, työpaikkoihin,

vedän puoleeni tietyntyyppisiä ihmisiä

vaikka ne paljon kertoisivat

jos vaan uskaltaisin miettiä niiden symboliikan kieltä, 

muutoksen suunta löytyy niiden kautta.