Olin ea-koulutuksessa. Tavoitteena kurssin käytyään oli yksinkertaisesti vain se, että uskaltautuu auttamaan ja antamaan ensiapua, kun tilanne tulee kohdalle. Tärkeintä ei ole se, että osaa tarkasti noudattaen koulutuksen oppeja soveltaen tehdä niinkuin pitää, vaan tärkeänä tavoitteena on loukkaantuneen tai sairastuneen henkilön auttaminen niin, että hän saa parhaan mahdollisen ensiavun ja jatkohoidon ammattilaisten jatkamana.

 

Varmasti jokainen, kuten minäkin, toivoo, ettei omalle kohdalle koskaan satu tilannetta, jossa joku on joutunut vakavaan onnettomuuteen tai saanut sairauskohtauksen. Koulutuksen aikana tuli myös erittäin selväksi se, ettei voi kulkea ohi onnettomuuspaikasta tai sairastuneesta ihmisestä vaikka tämä vaikuttaisi humalaiselta. Myöskin laki velvoittaa meidät auttamaan, inhimillisen välittämisen lisäksi. Jokaisella on velvollisuus auttaa ja jokaisella on oikeus tulla autetuksi. Toki nykyään saattaa olla niin monenlaisia tapauksia, mitkä näkyvät ja kuuluvat mediassa, mutta toivottavasti oikeasti avun tarpeessa olevan tiedostaa ja tunnistaa.

 

En edelleenkään toivo tulevani onnettomuuspaikalle ensimmäisenä enkä halua kohdata kouristelevaa tai muuta sairauskohtauksen saanutta, mutta uskallan nyt toimia. Toivon, että vanhakin kännykkäni toimii silläkin hetkellä ja vaikka siinä ei olekaan paikannus-sovellusta, niin osaan toimia rauhallisesti ja tietoisesti ja kertoa missä tapahtumapaikka on ja kertoa mitä on tapahtunut sekä osaan myös tarvittavan ensiavun enkä joudu paniikkiin. Toivon myös, että muutkin ihmiset toimivat eettisesti auttajina eikä vain siten, että ehtii mahdollisimman nopeasti laittaa some-päivitystä valokuvien ja tapahtumakuvauksen kera. Toivottavasti jokainen ajattelee, että jos se olisinkin minä siinä tilanteessa, miten silloin toivon muiden toimivan: auttavan vai ottamalla kuvia tilanteesta ja laittamalla niitä someen.

 

 

IMG_7434.jpg