Kasvualustani oli maaseudulla maalaistalossa äidin, isän ja sisarusten muokatessa minuuttani. Asuin vilja- ja heinäpeltojen ympäröimänä, kasvimaan vierellä, punajuuret, porkkanat, lantut, kaalit ja pinaatit tarvittaessa haettavana. Edelleenkin ruoka määrittää minua, sisäisiä rajojani. Olen joutunut kuuntelemaan itseä, omia tuntemuksia, vatsan kivistyksiä eikä enää syödä kaikkia maalaistalon antimia, suoraan sellaisia kuin lapsuudessa. Eli leipä miehen tiellä pitää - sanonnan olen hylännyt vaikka se virallinen ja ympäröivän maailman kanta onkin. Jouduin jättämään kotimaiset viljat, osittain maidonkin ja perunan kuunnellessani vatsaani, kipujani ja turvotuksiani. Etsiessäni olen löytänyt ja oloni on helpottanut. En noudata virallisia suosituksia enkä kuuntele mainosmiesten puheita terveellisestä ruuasta vaan teen omat valinnat arvostamalla ja kuuntelemalla itseä. Paras mittari on hyvä olo, väsymättömyys ja vastustuskykyinen elimistö.

Kasvattajina ovat olleet paitsi äitini ja isäni, myös sisareni ja veljeni. Kipeitä kasvukokemuksia, omia tuntemuksia, käyn vieläkin läpi ja alan vähitellen ymmärtää monia asioita. Siitä seuraa, että on hyväksyttävää ja anteeksiannettavaa. Meistä jokainen tuntee ja kokee lapsuutensa omalla tavallamme, vaikka samassa perheessä asustamme. Kokemuksia joutuu joka päivä peilaamaan tässä hetkessä ja löytämään kaavat ja mallit, millä on oppinut selviytymään. Ja mitä asioita olen tullut tässä elämänkoulussa oppimaan. En voi enää ulkopuoliselle taholle antaa valtaa vaan otan itse vastuun elämästäni, olotilastani, ruokavaliostani, liikkumisistani eli kaikesta siitä, mitä päiviini sisältyy. En voi syyttä muoti-ilmiöitä, mainontaa tai muita ihmisiä murheistani, masennuksestani, syyllisyydestäni, häpeän tunteistani, elämättömästä elämästäni tai mistään muustakaan.

Kasvualustani oli myös kansakoulussa, keskikoulussa, talouskoulussa, ammattiin valmistavissa oppilaitoksissa sekä oman perheeni, lapsieni ja aviomieheni, parissa kuin myös työpaikoillani esimiesteni ja työkavereiden ohjaamana. Näissä kaikissa tilanteissa ja paikoissa olen toiminut oppimieni mallien mukaan, kunnes oivallan kaavat ja voin ne purkaa.

Nyt voin kiitollisena todeta, että olen tarvinnut nämä syyttämiset, kiroukset, moittimiset, tukkapöllyt, hyväksymättömyyden, rakkauden puutteen ym. kasvaakseni ihmisenä. Olen myös antanut vastaavanlaisia oppimisenpaikkoja ihmisille ympärilläni, rakkaudella.

Olen kokenut epäoikeudenmukaisuutta, mutta olen myös itse kohdellut toisia väärin. Elämämme menee jokaisella näin, tarvitsemme molempia kokemuksia, sillä ei ole iloa ilman surua, ei valoa ilman pimeyttä eikä elämää ilman kuolemaa. En saa tuomita itseäni enkä myöskään muita, anteeksiannolla on tässä paikkansa sekä itselle että toisille. Opettelen olemaan armollinen itselleni, opettele sinäkin. Yhdessä, Rakkaudella.