Oli perjantai-aamu ja olin tehnyt päivän suunnitelman ruuanlaiton, kaupassakäynnin ja liikkumisten suhteen. Söin rauhassa aamupalan, join aamukahvit ja katsoin netistä tärkeimmät uutiset. Päivä sai rauhallisen alun.

 

Jatkoin päivää lihapullataikinan teolla ja sain sen sopivaksi maustettua ja sekoitettua tasaiseksi. Laitoin riisipuuron kiehumaan ja tein taikinan tattarijauhoista gluteenittomia piirakoita varten. Mietin ruokavaihtoehtoja, kun illalla oli vieraita tulossa viikonlopuksi.

 

Tuossa vaiheessa klo kymmeneltä soi puhelin. Outo numero, en ollut sitä tallentanut puhelimeeni. Vastasin ja miesääni esitteli itsensä. Olin tuohon paikkaan ollut yhteydessä yli kuukausi sitten ja unohtanut sitten sen kokonaan, kun sieltä ei kuulunut mitään. Enkä siis ollut tallentanut numeroakaan muistiin.

 

Eli minulle soitettiin kyseisestä paikasta ja kysymys kuului, voinko tulla töihin 2 tunnin kuluttua sairastumisen vuoksi. Vähän aikaa piti melkein änkyttää ja päässä pyöri monta villiä ajatusta ja sanoinkin, että pitää pari sekuntia miettiä, kun kädet ovat taikinassa. Ehkä siellä päässä ei kovin järkeviä ajatuksia liikkunut mutta sanoin lopulta noin kymmenen sekunnin mietinnän jälkeen, että tulen, järjestelen asiat niin että pääsen.

 

Puhelun jälkeen hetken varmaan pyörin tyhmänä paikoillani, kunnes vaan yhden asian kerrallaan aloin tehdä asioita valmiiksi. Ruskistin kanasuikaleita ruokaa varten. Vähän meinasi paistinpannu kärähtää, tuli kiire, ettei vaan myös palovaroitin pärähdä soimaan. Pyörittelin lihapullat uunipellille, sekoittelin riisipuuroa kattilassa, ja päätin sitten vielä kaulita piirakkapohjat valmiiksi. Onneksi taikina oli vain pieni, joten vauhdilla ne tulikin kaulittua. Kun aikaa näytti vielä hetki olevan niin laitoin puurot piirakkapohjille ja rypytys päälle. Olen kerran aiemmin tehnyt gluteenittomia piirakoita ja tiesin, että ne eivät ole niitä helpoimpia leivottavia. Piirakat pellille ja siinä saivat jäädä odottamaan sopivaa paistohetkeä. Sitten suihkuun, ruokaa suuhun, kevyesti meikkiä ja hampaiden pesua. Viesti miehelle ja tyttärelle, että nyt on mentävä.

 

Opin taas jotain itsestä. Voin muuttaa suunnitelmaa toisenlaiseksi sekunneissa. Osaan organisoida, ainakin omia tekemisiä. Osaan keskittyä yhteen asiaan kerralla. Osaan olla nopeakin.

 

Iltapäivä töissä meni rauhallisissa merkeissä. Perehtymistä lähinnä. Mutta on helpompi seuraavalla kerralla sinne mennä, kun jo tietää paikkoja ja jollain tavalla työn sisältöä.