Luin jostain, netistä tietenkin mielestäni luotettavilta sivuilta, että kesäkuun (28.6.) täysikuu on ikäänkuin vedenjakaja, puoli vuotta tästä vuodesta mennyt ja uusi puolikas alkamassa. Koen omalla kohdallani juuri näin. On pitänyt ja saanut tehdä paljon ajatustyötä monen asian kanssa. Pakkasin ja muutimme lauantaina. Jälleen kerran kävin läpi tarpeellinen/tarpeeton sekä materian että ajatuksen ja henkisellä tasolla. Kärsivällisyyttä koeteltiinkin jo koko lämpimän toukokuun ajan. Tuntuu, että tupakoitsijatkin oikein työnsivät meitä lähtemään eli ikäänkuin "savustivat" tuosta asunnosta ulos. Helteellä on ollut tosi vaikeaa, kun ei ole voinut ikkunoita pitää auki, kun savu tulee sisään. Anteeksi vaan kaikki tupakoitsijat, mutta se on aika kurjaa hengittää savua, jota ei itse halua, ei ole halua olla passiivinenkaan tupakoitsija, jollaiseksi tällaisissa tilanteissa joutuu tahtomattaan. Samalla tietenkin miettii, aiheutanko minä harmia naapureille. Pyrkimyksenä on kuitenkin huomioida omalla toiminnalla muut ihmiset. Eli kerrostalossahan se tarkoittaa hiljaisuutta iltakymmenen jälkeen, ei parveketupakointia ym. Selkä oli koko viikon kipeä, alaselästä, lienenkö kuitenkin ollut alitajuisesti huolissani selviämisestä lainojen lyhennyksistä ym. kun ei ole palkkatyötä tulonlähteenä. No, se kuitenkin hyvä, että selkäkipua ei tunnu liikkuessa juurikaan eli symbolisesti liikkeellä on oltava eikä jäädä paikoilleen.

Tein yhtenä iltana itselleni energiahoitoa, huuhaata ehkä jonkun mielestä, ajattelin tehdä hoitoa ihan konkreettisesti selkäkipuun. Helposti ja rentoutuneesti nukahdin heti hoidon jälkeen jo ennen kymmentä illalla ja nukuinkin aamuun saakka. Eli pitkästä aikaa nukuin hyvin yön. Hoitoa ei voi kuitenkaan ajatuksin vaan kohdistaa johonkin tiettyyn paikkaan, vaan hoito ohjautuu sinne, missä sen oikea kohde on ja mikä vaatii sillä hetkellä hoitoa ja huomiota. Minun hoitoni tuntui enimmäkseen päässä, pään sisällä sekä vasemmalla puolella ja oikean silmän alueella. Helposti tuosta saatoin päätellä missä menen. Eli tein päänsisäisen maailman hoitamista, huolista ja murheista irtipäästämistä, mennyt on mennyttä ja on uskallettava katsoa luottavaisena tulevaan. Luottamusta tarvitsin, että pystyin selkäkipuni takia että myös ajallisesti ehdin kaikki pakata ja lauantaina kannettua kolmannesta kerroksesta alas autoon ja taas uuteen asuntoon. Talossa, jossa asuimme, ei ollut hissiä, joka olisi helpottanut kantamisurakassa. Tuleva koti on onneksi ensimmäisessä kerroksessa. Ja monen muuton tehneenä tavaraa on vähentynyt, eikä kannettavaa ole enää niinkuin joskus.  Liikuntaa ei toki tarvitse jättää vaikka portaita ei joudukaan kulkemaan. Metsän polut alkavat ihan nurkan takaa ja maasto on kaikkialla nousevaa ja laskevaa tässä kotikaupungissa.

Muutto on konkreettinen muutos paitsi materian suhteen myös henkisellä ja sosiaalisella tasolla. Jälleen kerran mietin, mihin tavaraan kiinnyn tai millaisia seiniä rakastan tai ovatko juuri nämä polut ja tiet niitä, joita haluan koko ajan kävellä tai pyöräillä. Uskallanko jälleen kerran ottaa tämän askeleen uuteen, jättää taakse tutun ja turvallisen kodin ja asuinpaikan, vaikka niitä harmeja olisi ollutkin. Tässä vaiheessa en voi tietää juuri muuta kuin millaiset seinät, lattiat ja kaapit saan, en tiedä edes millaisia naapureita siellä tulee asustamaan. Se on pään sisäistä muutosta nähdä hyvä tässä hetkessä ja uskoa tulevaan.